Terveys

Kuten kaikilla roduilla, myös akitalla ja amerikanakitalla on terveysongelmansa. Näillä kahdella rodulla ne ovat pitkälti samoja yhteisen perimän vuoksi. Sekä amerikanakita-, että akitayhdistys keräävät tietoa erityisesti autoimmuunisairauksiin (jäljempänä ai-sairaudet) sairastuneista yksilöistä. Molemmat rodut ovat sidottuja PEVISA:an, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että amerikanakitat tulee lonkka- ja kyynärkuvata ja silmät tutkituttaa vähintään ennen jalostuskäyttöä, jotta pentujen rekisteröinti Suomen Kennelliittoon on mahdollista. Akitan PEVISA:ssa "Pentujen vanhemmista tulee astutushetkellä olla lonkkakuvauslausunto ja voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Lonkkakuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 18 kk. Silmätarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla 24 kk vanhempi.

PRA:ta, perinnöllistä kaihia, gRD:ta, tRD:ta tai PHTVL/PHPV-sairauden asteita 2-6 sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Diagnoosi "muu vähämerkityksellinen kaihi" ei kuitenkaan sulje koiraa jalostuksesta.

Lonkkakuvaustuloksen D saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen A tai B saaneen koiran kanssa. Jos koiralla on todettu mRD tai PHTVL/PHPV aste 1, voidaan se parittaa vain kyseisen sairauden osalta terveen koiran kanssa." (Lähde: Akita Ry.)

Aikaisemmin mainitsemani ai-sairaudet ovat ikävä vitsaus akitoilla ja amerikanakitoilla. Tilanne Suomessa kyseisten sairauksien osalta on mielestäni kohtalaisen hyvä, mutta käytännössä silti useimmista suvuista löytyy sairastuneita molempien rotujen kohdalla. Lonkkaniveldysplasiaa ja välttäviä lonkkatuloksia esiintyy molemmilla roduilla. Allergiat ja yliherkkyydet ovat lisääntyneet hälyttävästi koiramaailmassa yleisesti viime vuosina.

Lonkkaniveldysplasia

Tunnetaan kansanomaisesti nimellä lonkkavika. Lonkkaniveldysplasia on yleinen koirilla tavattava nivelten ja luuston kasvuhäiriö. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Lonkkakuvissa tutkitaan juuri tätä koiran ominaisuutta. Reisiluunpään ja lonkkamaljan tulisi olla kauniisti muotoutuneet ja "hyvin istuva pari". Käytännössä reisiluunpää on väljä suhteessa lonkkamaljaan. Löysyys johtaa usein nivelrikon kehittymiseen. Liika tiiviys on myös lonkkatulosta heikentävä ominaisuus. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla.

Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen.

Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. (Lähde: Kennelliitto.)

Allergiat

Koiran allergia on immunologinen sairaus. Yliherkkyys puolestaan on ruuansulatuskanavan reaktio epäsopivaan ruokaan ja oireena on ripulia tai oksentelua. Allergiaa aletaan epäillä usein iho-oireiden vuoksi. Allergian aiheuttajaa on usein haastavaa diagnosoida. Koiran ruoka-aineallergia on sairaus, jonka oireista, aiheuttajista ja hoidosta on paljon tutkimustuloksia, mutta itse sairastumisprosessia ei kaikilta osin vielä täysin tunneta.

Allergioissa tyypillisiä ihottuma-alueita ovat tassut, korvat, kuono, leuka, alavatsa ja peräaukon ympäristö. Myös toistuvat korvatulehdukset, ihon kuivuus ja kutina voivat olla allergiaoireita. Iho-oireisella akitalla on huomioitava muiden autoimmuunisairauksien riski! Ihotestein ja vasta-ainemäärityksin ei voida erottaa ruoka-aineallergisia koiria terveistä koirista, vaan luotettavin tapa selvittää allergian aiheuttajat on eliminaatiodieetti. (Lähde: Evidensia.)

SA - Sebaceous Adenitis

SA on koirilla esiintyvä perinnöllinen autoimmuunisairaus, joka aiheuttaa ihon talirauhasten surkastumisen. Näin ollen oireet sairaudesta näkyvät koiran iholla ja turkin laadussa. SA-koiralle onkin luonteenomaista kapinen olemus. SA voi oireilla monella eritavalla - tai olla lähes täysin oireeton. Tyypillisimpiä oireita ovat:

  • Korvien sisäpintojen hilseily.
  • Hännän tai kasvojen kaljuuntuminen.
  • Turkin värin haalistuminen.
  • Karvan kuolleisuus ja hauraus.
  • Vähitellen koko pohjavillan tupottainen lähteminen (myös tavanomaisessa turkinlähdössä akitalla irtoaa karva tuppoina).
  • Turkin/ihon outo haju.
  • Koiralla saattaa olla ihottumaa myös karvattomilla alueilla.

SA-diagnoosin tekemiseksi koirasta otetaan kevyessä rauhoituksessa useita ihobiopsioita eli näytepaloja, jotka lähetetään ihosairauksiin perehtyneelle eläinpatologille tutkittavaksi. Sairauteen ei ole parantavaa hoito, vaan hoito on oireenmukaista. Käytännössä mm. kortisonivoiteita ja toistuvia antibioottikuureja, sekä muu lääkkeetön tukihoito (ruokavalio, perusrasvaus, ihon suojaus jne.). (Lähde: Akita Ry, Amerikanakita Ry.)

VKH/UDS - Vogt-Koyanagi-Harada kaltainen syndrooma / Uveodermatologinen syndrooma

VKH on SA:ta huomattavasti harvinaisempi ai-sairaus akitoilla. VKH:n esiintyvyys on huomattavasti korkeampi akitojen, kuin minkään muun rodun keskuudessa. VKH:ssa syntyy ihotulehdus, joka rajoittuu usein ihon ja limakalvon rajakohtiin, esim. huulten, silmien ja peräaukon ympäristöön. VKH aiheuttaa myös usein koiran sokeutumisen. Glaukoma ja/tai verkkokalvon irtoaminen ovat yleisiä komplikaatioita tässä sairaudessa. Sairaus voi olla hyvin tuskallinen ja kivulias eikä siihen ole parannuskeinoa. VKH:n oireita ovat:

  • Silmien tulehdusreaktio.
  • Silmien valkuaisten punaisuus.
  • Silmien vuotaminen.
  • Valonarkuus silmissä (koira pitää silmiä kiinni välttääkseen valoa).
  • Pigmentin häviäminen erityisesti huulista, kirsusta, silmien ympäriltä

VKH:sta on olemassa erilaisia tautimuotoja. VKH/UDS:n pystyy diagnosoimaan varmimmin silmäsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri. VKH:n sairastuneen koiran elämänlaatu yleensä heikkenee olennaisesti ja sairauden kivuliaisuuden vuoksi koiran lopettaminen on edessä ennemmin tai myöhemmin. (Lähde: Akita Ry, Amerikanakita Ry, Wag!.)

Koiran sairastuminen

Koiran sairastuminen on iso harmituksen aihe ja kriisi niin kasvattajalle, kuin omistajallekin. Olennaista sairastuneen koiran kohdalla on pohtia, miten sairaus vaikuttaa koiran elämään. Voidaanko sairaus hoitaa? Aiheuttaako sairaus koiralle liikaa kärsimystä? Onko omistajalla resursseja hoitaa sairastunutta lemmikkiä sairauden vaatimalla intensiteetillä, kuten päivittäin lääkitsemällä koiran loppuiän?

Vaikean kroonisen sairauden, kuten VKH kohdalla, tulisi omistajan kyetä realistisesti miettimään lemmikin parasta, kun hoitokeinoja ei ole. Onko tarpeen jatkaa koiran elämää siihen saakka, että lemmikin kokema kipu on sietämätöntä vai olisiko inhimillisempää päästää koira vähillä oireilla vihreille maille, kun pahoilta tuskilta on vielä vältytty? Jotkin sairaudet voivat olla koiralle hyvin kivuliaita, mutta hoidettavissa. Nivelrikkoiselle koiralle voidaan tehdä elämänlaatua parantavia toimenpiteitä, mutta erityisesti ison koiran kanssa kustannukset voivat olla korkeat kun kilohinnoilla mennään ja kuntoutus vaativaa.

Joitakin sairauksia voidaan ennaltaehkäistä tai pienentää riskiä taudin puhkeamiseen. Yksi tärkeimmistä keinoista on valikoiva jalostus. Tavallisen kotikoiran kohdalla painonhallinta, riittävän monipuolinen ravinto ja liikunta, vaarojen välttäminen, rokottaminen, loishäädöt, kastraatio/sterilisaatio sekä säännölliset terveystarkastukset auttavat terveyden ylläpidossa. Toisinsanoen: terveyden vaalimisella voidaan ehkäistä sairautta. :)