KUKKA

Kukka, eli Cazador Grande Soy Diamante. Kukka on akita, Terhin sijoitustyttö. Kukasta tai Kukan jälkeläisestä toivon saavani myös oman pentueen tulevaisuudessa. Tämä punainen prinsessa saapui meille pitkällisen harkinnan jälkeen. Päivääkään ei ole tarvinnut päätöstä katua. Ilman Kukkaa ei olisi kennelnimeäkään.

Kukka on oikein hauska pieni tyttö. Se on hyvin kissamainen. Se on myös yhden ihmisen koira. Kyllä tutuille haleja riittää, mutta syvempää kiintymystä riittää vain yhdelle. Kukka on kuin varjo, aina siellä missä minäkin. Tämä on akitalle hyvin ominaista ja yksi sen hurmaavimmista piirteistä (paitsi vessassa käynnin aikaan).

Kukan koulutettavuus on hyvä, mutta että totteleeko se aina, onkin sitten toinen juttu. Kukan kanssa voisin kokeilla agility tyyppistä harrastelua, jos se olisi omissa intresseissä. Kovin vakavasti harrastusta ei voisi ottaa, mutta yhdessä tekemisen kannalta kyllä. Energiaa ja ketteryyttä Kukalla riittäisi tämän tyyppiseen toimintaan.

Kukan kanssa on kierrelty näyttelyitä ja menestys on ollut hyvää. Kukka on mukava ja helppo seuralainen reissuilla. Se on menossa mukana, mutta osaa rauhoittua. Muista koirista ei piitata. Joskus hieman turhan herkästi räkytellään (huom, olen amerikkalaisten kanssa tottunut täyteen haukkumattomuuteen). Esimerkiksi jos vieras tulee liian lähelle autoa, alkaa akita-hälytin huutamaan.

Kukalla on hieno tilannetaju ja hyvä huumori. On vaikea kuvailla, miten nämä piirteet käytännössä näkyy, mutta yritän. Kukka tulee vaatimaan rapsutuksia tunkemalla puoliksi syliin ja tassulla käpälöimällä. Se ohjaa ihmisen rapsuttelemaan pienellä söpöllä akitakäpälällä tarkasti paikkaan, jonne rapsutuksia haluaa. Yleensä vatsan alta ja rinnalta. Kukka vaatii myös halauksia ja haluaa syliin. Mutta kun on huono hetki, ja sille sanon tosissani että "ei", niin Kukka ymmärtää lopettaa. Kukan ilmeet kertovat sen positiivisesta luonteesta, hymy on tytöllä herkässä. Ja noille upean tummapigmenttisille, iloisille silmille on todella vaikea sanoa ei. Tämän vuoksi Kukka on hieman pilalle hemmoteltu.

Muita koiria kohtaan Kukka on välinpitämätön. Täysin naamat vastakkain toista koiraa ei voi asettaa, muuten tulee sanomista. Mutta eipä tällaisia tilanteita normaalisti tulekaan. Leikkiessä koirakavereiden kanssa Kukan pinna ei ole se pisin. Jos alakynteen meinaa jäädä, suuttua tupsahdetaan ja aletaan mököttämään. Kuten myös kaikesta muusta vääryydestä. Kukka on oikein hyvä mököttäjä. Jo pikku pentuna se painatti portaiden alle mulkoilemaan pahasti jos se koki mielestään vääryyttä (esim. kuuli kielto komennon).

Kyynikot voivat sanoa, että koirat eivät osaa mököttää tai hymyillä, mutta heidän täytyy tulla tutustumaan meidän koiriin! ;)