RODUISTA

Akita. Kuva: Mirva K.
Akita. Kuva: Mirva K.
Amerikanakita
Amerikanakita

Akita on FCI 5 roturyhmään kuuluva alkukantainen pystykorva, aivan kuten "amerikan serkkunsakin", eli amerikanakita. Käyttötarkoitukseltaan molemmat ovat nykyisin seurakoiria. Henkilökohtaisen kokemuksen mukaan kuvaisin rotuja mieluummin laumanvartijoiksi ja vahtikoiriksi kuin puhtaiksi seurakoiriksi. Vaikka erinomaisia seuralaisiakin nämä kyllä ovat.

Historiaa

Akitan uskotaan olevan jopa 4000 vuotta vanha rotu. Historian saatossa akitaa on käytetty metsästykseen, taistelukoirana ja paimennukseen sekä vartiointiin. Rotu on kokenut monet muodonmuutokset aina eri käyttötarkoitusten mukaan. Alkuperäiseen metsästys-, eli matagiakitaan on sekoitettu erinäisistä syistä mm. tosaa, mastiffirotuja kuin saksanpaimenkoiraakin. Nämä vuosikymmenten varrella teetetyt risteytykset näkyvät tänäkin päivän akitan luonteessa, josta löytyy vieraskoira aggresiivista taistelukoiraa, voimakastahtoista vartijaa ja riistaviettistä metsästäjää.

Akita ja amerikanakita linjat erkanivat toisistaan, kun toisen maailmansodan aikoihin amerikkalaissotilaat kuljettivat tuolloin suosittuja Dewa-linjan (ns. taisteluakita) akitoja Japanista kotimaahansa. Valistuneet Japanilaiset kasvattajat puolestaan toisen maailmansodan jälkeen alkoivat aktiivisesti pyrkimään takaisin puhdasrotuiseen alkuperäiseen matagiakitaan. Amerikanakitan ulkonäössä näkyykin voimakkaammin koirataistelutarkoituksessa tehdyt risteytykset mm. vahvempana kuono-osana ja järeämpänä luustona. Akita puolestaan on kevyempi ja ketterämpi rakenteeltaan.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteiden eroja on hankala sanoiksi pukea, mutta niitä on. Toiset kokevat akitat haasteellisempina, kun taas jotkut ovat sitä mieltä, että amerikanakita on vaativampi. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Koen amerikanakitan kovempana ja itsenäisempänä. Toisaalta amerikanakita onkin sitten myös herkkä ja voimakkaasti kiintyvä, vastakohtien koira. :) Vieraskoira-aggressiivisuus on myös ollut omissa amerikanakitoissa voimakkaampi, kuin akitoissa. Jäljempänä puhun yleisesti molemmista roduista "akitana" jollei toisin mainita.

Akitat ovat voimakkaasti laumaansa kiintyviä. Tämä on hyvä huomioida yksinoloa opettaessa, se täytyy opettaa jotta vältytään eroahdistukselta. Akita on peloton ja itsenäinen. Se tarttuu toimeen, jollei sillä ole luotto lauman johtoon kohdillaan. Akitan tunnealy ja tilannetaju on useimmiten erinomainen ja se tuntuu oppivan perusasiat kotona kuin itsestään. Toisaalta taas asioiden varsinainen opettaminen voikin olla haastavaa, sillä akitaa kun ei aina kiinnosta. Motivointi voi tapahtua ruualla tai lelulla. Tai sitten ei. Omani kuuluvat pääosin jälkimmäisiin, jotka eivät ole loputtomiin motivoitavissa.

Linkki Kennelliiton julkaisemiin rotumääritelmiin:

Akita

Amerikanakita

On asioita, joita akitaa suunnittelevan ei tule unohtaa. Yksi niistä on akitan historia ja sen alkuperäiset käyttötarkoitukset. Erityisesti vahtivietti ja vieraskoira-aggressiivisuus ovat piirteitä, joita ei voi huomioida liikaa. Rotujen itsenäisyys ja alkukantaisuus on otettava huomioon päivittäisessä elämässä. Useilla yksilöillä on myös riistaviettiä, joka rajoittaa mm. irtipitoa (lain ja järjestyssääntöjen lisäksi). Rotumääritelmän mukaiset, hyväluonteiset akitat ovat mahtavia perhekoiria, kun ne ovat rotuun perehtyneissä ja rodun piirteitä arvostavissa perheissä. Näiltä sivuilta löydät tietoa kunkin oman koirani luonteista ja lisää tietoa saa kysymällä. Akitan ja amerikanakitan terveyteen liittyvistä asioista Terveys osiossa.