Näyttelyhetkiä

Mango ja Kukka kävivät SSKY:n erkkarissa ja olinhan siellä minäkin mukana. Jos joku ajattelee, että näyttelyt eivät ole kunnon harrastus, voi tulla ensi kerralla mukaan. Tässä kooste: Reissuun lähdettiin lauantaina päivällä. Illasta oltiin Lahdessa noin 6,5 tunnin ajamisen jälkeen (yhden pysähdyksen taktiikka, koska "maaliin" on kiire). Noin vartti parkkipaikan etsimistä, pelottavien känniläisten karkuun juoksemista ja lopulta löytyy hotelli. Sitten palataan sinne kilometrin päästä löytyneelle parkkipaikalle, koska autoon unohtui oma laukku ja koirankakkapussit.

Takaisin hotellihuoneeseen ja hopusti koirien kanssa ulos, koska vieras ympäristö saa stressiä aikaan reissaamiseen tottumattomassa pennussa ja pissa tulee noin vartin välein. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että hotellihuone on 8. kerroksessa. Ensimmäisellä kerralla hissi toimi vähintäänkin epäilyttävän hitaasti, joten sen käyttö on nyt pois laskuista. Koska ollaan tultu maalta kaupungin keskustaan, pissapaikan etsimistä voi verrata suunnistamiseen: juoksemalla etsitään paikkaa, pyöritään ympyrää ja todetaan että ei, väärä paikka, ja tämä toistetaan, kunnes oikea paikka löytyy. Koirankusetuksessa ei vain ole karttaa, jolla saisi edes vinkkiä oikeasta suunnasta.

Taas juostaan pelottavia kännisiä lahtelaisia karkuun, koska ei haluta alkaa harrastamaan minkäänlaista painia, eikä varsinkaan seurustelua vieraiden ihmisten kanssa. Lopulta koirat ovat tyytyväisiä, mutta huomaat, että et ole syönyt muuta kuin kahvia päivän aikana, eli kauppareissu. Lopulta noin kello 01:00 yöllä olet valmis painamaan pään tyynyyn. Lahtelaiset huutaa vielä, eli uni ei tule. Lahti hiljenee noin kello 04:00 aamuyöllä ja pentukoira herättää aamupissalle kello 05:00. Herätyskello soi 07:00.

Aamu alkaa koiran pesulla. Enimmät reissussa tulleet roiskeet pestään pois ja föönataan turkki takaisin pystyyn. Sitten aamulenkit, auton pakkaaminen ja näyttelypaikan etsiminen. Koska kehäsi on vasta iltapäivällä, saat parkkipaikan perimmästä nurkasta. Kamojen raahaaminen näyttelypaikalle. Tätä vaihetta voi verratta Gladiaattorit kisaan. Raahaat käsissäsi koko matkan noin 20 kg painavaa häkkiä. Tielläsi on esteitä, kuten rokotustarkastajat, portaikot, jalkoihin säntäilevät koirat, houkuttelevat myyntikojut jne. Häkkipaikan etsinnässä käytetään henkistä ja fyysistä voimaa sekä amerikkalaismaista väittelykilpailua siitä, saako häkin jättää siihen vai ei.

Lopulta kamppeet ovat valmiina ja sitten muistat että koirat ovat vielä autossa. Kehän odottaminen on kuin curlingia, harjaat koiraa ja toivot että homma luistaa. Jännityksellä seuraat muiden koirien liukumista kehässä. Kahden koiran kanssa tämä tehdään tuplana, samanaikaisesti tietenkin. Kehissä käyt pyörähtämässä muutaman minuutin huippuunsa virittyneessä jännitystilassa. Koirahan ei tämän homman päälle ymmärrä todellisuudessa mitään, joten se lyö läskiksi koko shown ja nappaa tuomarilta EH:n. Pessimisti sanoisi tässä vaiheessa, että turha reissu siis. Mutta itse en sitä ole, ja olen siis iloinen ystävien näkemisestä, uusien ihmisten tapaamisesta, upeista koirista ja mukavasta harrastuksesta. ;)

Kehissä nähdään jälleen ystävät!