Tietoa meistä

Koiria olen omistanut vuodesta 2003 lähtien. Vuodesta 2013 saakka akitoja. Ensin amerikanakitan, sitten tuli akita ja viimeisimpänä tuli brasilianterrieri. Tällä hetkellä omistuksessani on kaksi koiraa: yksi akita asuu sijoituskodissa ja yksi brasilianterrieri kotonani. Näistä ja muista lisää Koiramme-osiossa.

Koiranottokriteereinä minulla on ollut, että sen täytyy olla koiran kokoinen. Tämä kriteeri on kuitenkin kokenut pienoisen inflaation, kun tutustuin erääseen kettuterrieri tyttöön... :) Koiran ei tarvitse erityisemmin miellyttää ihmistä, mutta arvostan kiintymystä ihmiseen. Alkukantaiset rodut kiehtovat erityisesti. En myöskään ole koskaan hakenut erityisen helppoa koiraa. Olen valmis näkemään vaivaa ja sietämään sitä, että koira ei aina tee juuri niinkuin käsken, vaan ajattelee itsenäisesti.

Kasvattajaksi

Kennelnimen olen anonut 2017 pitkän harkinnan jälkeen. Koirankasvattajan peruskurssin kävin alunalkaen vain kiinnostuksesta koirien hoitoa ja terveyttä kohtaan. En ollut koskaan ajatellut kasvatustoimintaa, mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Kenties jonain päivänä kennelnimen alle tulee pentuekin, mutta asia ei juuri nyt ole ajankohtainen.

Kasvattajana

Tavoitteeni on tulevaisuudessa kasvattaa rotumääritelmän mukaisia, mahdollisimman terveitä koiria. Kasvattajasitoumuksen olen allekirjoittanut 2012 sen jälkeen kun kävin kasvattajan peruskurssin. Mahdollinen kasvatustoimintani tulee olemaan hyvin pienimuotoista. Toivoisin, että voisin suosia kotimaisia kasvatteja. Tuontikoirien terveyshistoriasta, eikä lähisukulaistenkaan terveydestä ole aina tietoa. Suomessa pakolliset ja kasvattajien vapaaehtoisesti tekemät terveystutkimukset antavat paljon arvokasta tietoa jalostustyölle. Erityisesti akitan kohdalla tilanne on kuitenkin melko surullinen pienen paikallispopulaation ja rodun kapean geenipoolin vuoksi.

Kasvattajia paljon sivusta seuranneena olen jo oppinut, että jalostustyössä on tehtävä kompromisseja, ja jokaisen kasvattajan on mietittävä omat kriteerit, joiden pohjalta työtä rodun parissa ryhtyy tekemään. Ensisijainen tavoite tulisi kuitenkin aina olla rotumääritelmän mukainen terve koira, joka luonteensa puolesta pärjää ihmisten ihmeellisessä maailmassa.